Luomalanrannan Kennäällä vuoden kierto määritteli voimakkaasti ruokapöydän herkut.
Kevättalven herkku oli made, erityisesti madekeitto. Äitini Kennään talon emäntä Martta Arkilahti voitti madekeittoreseptillään 1960-luvulla Pellervon järjestämän madekeittokilpailun – siitä lähtien meillä aina keitettiin Suomen parastamadekeittoa. Palkinnoksi äitini sai mehulingon, joka vieläkin on sukumme käytössä.
Isäni oli kova kalamies ja madepyydykset olivat aina järvessä. Isä ollessa pyydyksiä kokemassa, äiti seurasi ikkunasta kalaonnea. Todettuaan, että kala on isän kädessä, aloitti äiti keiton valmistelun. Sitten tuore made olikin jo pian padassa. Tuoreempana sitä ei olisi voinut saada! Herkullisemmalle se ei voisi maistua!
Keiton ohje:
Iso made (n. kilo tai hiukan isompikin)
0,5 l kuorittuja pieneksi lohkottuja perunoita
1 – 2 sipulia
10 – 15 maustepippuria
1 – 2 tl suolaa
vettä
2 rkl voita
1- 2 dl kermaa
Perkaa made: huuhdo se kuuman vesihanan alla ja raaputa veitsen kamarapuolella lima ja nahkan musta osa pois. Välillä voit taas huuhdella kuumalla vedellä ja jatkaa raaputtamista, kunnes kalan pinta on lähes valkoinen. Poista pää ja avaa made. Ota talteen maksa, maiti tai mahdollinen mäti. Ota mateesta pois evät ja pyrstö sekä leikkaa kala n. 1-2 cm kiekoiksi. Paloittele myös maksa.
Lado kattilaan pieniksi lohkotut perunat, pilkottu sipuli, pippurit ja vähän suolaa.
Pane kattilaan sen verran vettä, että keitto juuri peittyy. Anna kiehua hiljaa niin kauan, kunnes perunat ovat lähes kypsiä.
Lisää nyt kalapalat ja mahdollisesti maksa paloina keiton pinnalle ja halutessasi myös maiti isoina paloina, jatka keittämistä n. 10 minuuttia.
Kerää keittämisen aikana lusikalla vaahto pois muutaman kerran keiton pinnalta.
Lisää kerma ja voi.
Anna kiehahtaa ja tarkista suola. Älä sekoita keittoa keittämisen aikana, niin saat kauniin keiton!
Tänä päivänä joku haluaa lisätä keittoon kasviksia (porkkanaa, purjoa) sekä koristeeksi tilliä. Minun lapsuudessani niitä ei lisätty, eipä niitä talviaikana ollutkaan. Voit toki kuitenkin kokeilla.