Huomio, lukekaa otsikko tarkoin. Tässä artikkelissa käsitellään usean eri Israelin lapsia!
Eerikki syntyi 1500-luvun lopulla, ja seuraavan vuosisadan alkupuolella hän perusti perheen. Oliko hän talollinen, porvari tai kenties pappi, ei tiedetä. On arveltu, että hän olisi ollut helsinkiläinen [2], mutta siitä ei ole varmuutta. Joka tapauksessa hän oli varakas ja edistysmielinen, koska koulutti papin pojastaan, joka tunnettiin nimellä Israel Erici Argillander.
Sukukirjassaan [1] Axel Bergholm kertoo laajasti Savon Argillander-suvusta ja toteaa, että Israel Erici ei ole sukua savolaisille Argillandereille. Hän mainitsee muitakin Argillandereita, joiden sukujohtoa hän ei ollut pystynyt selvittämään. Kristiinankaupungissa eli lautturiperhe Argillander, Oulussa tullikirjuri Argillander, hevosseppä Johan Argillander muutti 1756 Vaasasta Kristiinankaupunkiin, Turussa vaikutti 1700-luvun puolivälissä kaksi Argillander-nimistä vaskiseppää, myös Ruotsissa oli Argillandereita, joista löytyy mainintoja mm. Strängnäsin hiippakunnan paimenmuistiosta. Näyttää, että Argillander on ollut ja on edelleen hieno nimi ja se on otettu käyttöön eri puolilla Ruotsin valtakuntaa. Keski-Suomen ja Savon Argillanderit eivät taida olla sukua keskenään.
Israel Erici Argillander, Saarijärven kirkkoherra
Vanhan Saarijärven historia [2] kertoo, että Saarijärven ensimmäinen vakinainen kappalainen oli myöhemmin kirkkoherraksi nimitetty Israel Erici Argillander. Hän toimi kappalaisena vuodet 1653 – 1682. Hän asui ensimmäisenä virkavuotenaan seurakunnan pappilassa Kolkanniemessä. Sitten hän hankki itselleen muutamia vuosia autiona olleen Taipaleen talon ja siirtyi asumaan sinne. Ilmeisesti hän lunasti käräjillä taloon sukuoikeuden, koska isännyys säilyi hänen nimissään koko hänen elinaikansa ja periytyi sitten hänen pojalleen Kalle Israelinpojalle. Tämä kuoli nälkään suurten kuolonvuosien aikana 1690-luvun puolivälissä.
Kolmekymmenvuotisen kappalaisen uran jälkeen Israel Argillander valittiin vanhana miehenä kirkkoherra Raumannuksen seuraajaksi. Ilmeisesti hän toimi aluksi (1682 – 87) virkaa tekevänä kirkkoherrana, koska hänen kirkkoherrakaudekseen sanotaan vuodet 1687 – 91. Aloittaessaan kirkkoherran viranhoidon samana vuonna Viipurin piispan Pietari Bångin johtama komitea teki tarkastuksen Saarijärven papiston palkkauksesta. Sen mukaan kirkkoherra sai tertiaalikymmenyksiä 80 talolta yli 12 tynnyriä viljaa vuodessa, minkä lisäksi hänelle maksettiin hyvinä vuosina apukymmenyksiä 12 – 15 kappaa. Hän sai humalaa 4 – 5 naulaa niiltä taloilta, joilla oli humalaseipäitä, 3 naulaa voita talolta, leiviskän kuivattuja kaloja, tai mikäli kalastusta ei harjoitettu, kapan tai kaksi viljaa. Joulupaistina kirkkoherralle annettiin naudanreisi tai lintu. Erityisiä päivätöitä ei pappilaan tehty, mutta talollisten oli huolehdittava kirkkoherran kyyditsemisestä ja matkojen aikaisesta kestitsemisestä. Kymmenysten lisäksi kirkkoherra kantoi ns. pääsiäisrahaa, joka alunperin oli ollut uhriluontoinen maksu papistolle, mutta joka oli 1600-luvulla täysin vakiintunut papinsaatava.
Kirkkoherra Israel Argillanderin Kolkanniemen pappilan päärakennuksena oli tupa, jossa oli yksi sivulta jaettu kamari sekä eteisessä pieni, laudoista rakennettu keittiö. Päärakennus oli miespihan pohjoissivulla ja sitä vastapäätä oli savupirtti, jonka vieressä oli oluthuone. Tästä etelään oli tupa, jossa oli kamari. Miespihassa oli lisäksi sauna ja kellari. Karjapiha käsitti navetan, lampolan, tallin, aitan ja ruoka-aitan. Vuositainen peltojen kylvö oli neljä tynnyriä ja niityt antoivat kuuden kuorman heinäsadon.
Israel Argillanderin aikana Turun piispana oli puhdasoppineisuuden vaalijana tunnettu Isak Rothovius. Hän vaati, että nuorten ja vanhojen oli osattava kristinopin pääkohdat. Vuonna 1686 voimaan tullut kirkkolaki edellytti, että papiston oli huolehdittava kansan sisälukutaidon oppimisesta. Puhdasoppisuuden vaatimuksiin kuului mm. sapatin pyhittäminen. Israel Argillander haastoi pari seurakuntalaista vastaamaan sapatinrikkomisesta käräjille. Nämä eivät tulleet sinne ja saivat poissaolosakon. Saarijärveltä ei ole tarkkoja tietoja kansan kristinopintaidosta saatika sitten lukutaidosta. Eräässä Pietari Bången kirjeessä vuodelta 1687 todettiin, että syrjäisissä erämaapitäjissä ei kristin oppia hallittu. Saarijärvikin oli tällainen pitäjä.
Kirkkoherra Israel Argillanderin yhteyttä Savon Argillandereihin ovat monet pohtineet. Hän ei varmaankaan ollut helsinkiläinen, koska 1600-luvun alkupuolen Helsingistä hänen isäänsä Eerikkiä ei ole löytynyt [19]. Olisiko hän opintielle lähtiessään ottanut tällaisen hienon nimen, Kyösti Salojärvi mietiskelee. Savon Argillandereiden kantaisä oli tunnetusti Kuopion (Tavisalmen) ensimmäinen kirkkoherra Eskil (Aesschillus) Kauhanen, joka tuli erämaapitäjäänsä Kustaa Vaasan aikana 1500-luvulla pitäjän ollessa valtakunnan rajan takana Venäjän puolella. Löysikö Bergholm sukukirjaansa kaikki Eskilin lapset, Salojärvi aprikoi.
Maila Arkisalo on myös tutkiskellut kirkkoherran taustaa [20]. Oliko hän sukua Savon Argillandereille, ottiko mahdollisesti vaimonsa sukunimen, tuliko hän Inkerinmaalta, Baltiasta tai Ruotsista, jossa nimeä esiintyy, Maila Arkisalo pohtii. Israel Argillanderin nimeä ei ole löydetty Turun, Uppsalan, Wittenbergin eikä Rostockin yliopistojen oppilasluetteloista. Helsinkiläisyyden Bergholm lienee löytänyt suoraan historiantutkija Matthias Akianderin Herdaminnesstä (ilmestyi 1868 – 69).
Jonkinlaisia yhteyksiä Savon ja Keski-Suomen Argillandereiden välille on löydetty. Lohtajan seurakunnan kappalainen Henrik Argillander oli 1741 syntyneen korpraali Argillanderin pojan Israelin kummina [21]. Tämä ei kuitenkaan anna varmuutta Argillander-sukujen sukulaisuudesta.
Israel Eerikinpojan lapset
Israel Eerikinpojan puolisoina mainitaan Kirstin 1663 ja Brita 1682 [3]. Hänellä oli viisi lasta, joiden syntymäaikoja edes vuoden tarkkuudella ei tiedetä. Jaakko Hirvonen [4] on arvioinut syntymäajat eri lähteiden perusteella. Israelin lapsista Henrik Argillander oli syntynyt noin 1650 ja kuollut 1689. Hänet mainitaan Rautalammin apulaispappina vuonna 1682, hänen puolisonsa oli Gertrud (mainitaan 1691). Hän toimi myös lyhyen aikaa Saarijärvellä isänsä apulaisena ja kappalaisena. Kalle Argillander syntyi noin 1655 ja kuoli nälkään noin 1695. Hänestä polveutuu Saarijärven Taipaleella elänyt Argillander-suku.
Elisabet Argillander syntyi noin 1660 ja kuoli 1732. Hänen puolisonsa oli Saarijärven kappalainen Henrik Isaaci Silander. Hän muutti Saarijärvelle 1692 ja tuli parin vuoden kuluttua kappalaiseksi. Hän rakensi omin varoin Tarvaalaan kappalaisen pappilan. Se käsitti asuttavan savupirtin, tuparakennuksen, jonka yhteydessä oli kamari ja kummassakin tulisijat ja lasi-ikunat. Hänen pitkän virkakautensa aikana olivat 1690-luvun nälkävuodet ja Isovihan aika. Vaikeina aikoinakaan hän ei jättänyt seurakuntaansa. Venäläismiehityksen aikana hän oli seurakunnan ainoa pappi. Seurakuntalaiset kiintyivät häneen ja vaativat hänen nimittämistään vuonna 1722 avoinna olevaan kirkkoherran virkaan. Kirkolliset viranomaiset katsoivat, että hän oli veljeillyt venäläisten kanssa, eikä häntä nimitetty kirkkoherraksi. Kaikesta huolimatta Silander jäi Saarijärvelle ja palveli kappalaisena pitäjäläisiä 1736 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka [2].
Helena Argillander syntyi 1670…75 ja avioitui luutnantti Johan Storckoviuksen kanssa. Johan Storckovius mainitaan 1709 Rautalammin rykmentinkirjurin veronkantomiehenä Sääksmäen lainhuudatuspöytäkirjoissa. Vuonna 1710 kerrotaan, että entinen katselmuskirjuri Storckovius oli kyseisen vuoden tienoilla paennut puustellistaan Puumalan Lampilasta. Vuonna 1713 luutnantti Storckovius ja hänen vaimonsa Helena mainitaan Saarijärven Tarvaalan luutnantinpuustelissa, joka oli Hämeenlinnan jalkaväkirykmentin Rautalammin komppanian luutnatin virkatalo. Johan Storckovius kuoli todennäköisesti ennen v. 1726, koska hänestä ei ole mainintaa Laukaan vanhimmassa rippikirjassa. Johan Storckoviuksella ja Helena Argillanderilla oli useita lapsia. Maria Storckovius, joka syntyi 1696…1700 ja kuoli Laukaassa 1769, avioitui Laukaan Nurmijärven Mannilan isännän Abraham Paulinpoika Montanin kanssa. Heistä polveutuu Laukaan Montan-suku. Henrik Storckovius, joka syntyi noin vuonna 1713 ja kuoli 22.5.1778, oli talollinen Laukaan Rikalassa ja hänen kolmesta pojastaan jatkuu tunnettu Laukaan Storckovius-suku.
Israel Israelinpoika Argillander syntyi noin 1675 ja hänet mainitaan isänsä kuolinvuonna 1691. Hänestä tuli sotilas.
Furiiri Israel Israelinpoika Argillander
Israel Israelinpoika Argillander [5] palveli Porin kaksinnuspataljoonassa ja Porin jalkaväkirykmentissä ilmeisesti korpraalinna. Sitten hän pestautui Sysmän komppaniaan [6] alimajoittajaksi (sec. fourier) vakinaisen furiirin, majoittajan jouduttua vangiksi. Vuoden 1711 palkkauslistassa hänet mainitaan vakinaisena furiirina. Furiiri oli hyvin vanha sotaväen vakanssi, ja se oli alimpia upseeriarvoja. Hänen tehtävänään oli valita komppanian leiriytymispaikka, ottaa vastaan muonitus ja jakaa se miehille.
Vuonna 1700 syttyi Ruotsin ja Venäjän välille Suuri Pohjan sota. Sankarikuningas Kaarle XII:lla oli aluksi menestystä. Narvan taistelussa 1700 hän aiheutti Pietari Suurelle karvaan tappion huolimatta venäläisten viisinkertaisesta ylivoimasta. Onni kääntyi, Pultavan tappion 1709 [7] seurauksena Ruotsin armeija hajosi, ja kuningas itse joutui pakenemaan Turkkiin. Tämän jälkeen venäläiset hyökkäsivät Suomeen ja miehittivät ennen pitkää koko maan. Tätä vuodesta 1714 alkanutta aina sodan loppumiseen (1721) kestänyttä aikaa on kutsuttu Isoksivihaksi. Suomen joukkojen ylipäälliköksi nimitettiin vuonna 1713 Kaarle Armfelt [8]. Arvattavasti furiiri Israel Argillander kulki hänen joukkojensa mukana ja osallistui taisteluihin. Armfelt asettui [9] vuonna 1713 Pälkäneen Kostianvirralla edullisiin asemiin kohdatakseen vihollisen. Aluksi suomalaisten onnistui torjua amiraali Apraksinin johtamien ylivoimaisten vihollisten hyökkäykset. Sitten venäläisten onnistui kuljettaa rakentamillaan hirsilautoilla pitkin Mallasvettä 7000 miestä ruhtinas Golitsynin johdolla suomalaisten selustaan. Armfeltin, kovan onnen soturin, oli annettava yleinen peräytymiskäsky. Venäläiset kävivät takaa-ajoon, jolloin osa armeijaa joutui sekasortoon ja hajaantui. Mm. Hämeen jalkaväkirykmentti hajosi melkein kokonaan, ja miehet pakenivat kotiseudulleen. Venäläisille olivat tiet auki Hämeeseen ja Satakuntaan.
Armfelt asettui joukkoineen talvileiriin Vaasan seudulle. Vuoden 1714 tammikuussa venäläiset aloittivat 11000 miehen vahvuisina marssinsa kohti Pohjanmaata. Saatuaan tästä tiedon Armfelt päätti ryhmittää joukkonsa Isoonkyröön, Napuen kylän peltoaukealle vastaanottamaan vihollisen. Hänellä oli vakinaisia joukkoja 3000 miestä jalkaväkeä ja 1500 miestä ratsuväkeä sekä runsas 1000 talonpoikaista nostomiestä. Vaikka hänen esikuntansa oli eri mieltä, Armfelt määräsi joukkonsa taisteluryhmitykseen Kyrönjoen poikki ulottuvaan puolustusrintamaan helmikuun 16. päivänä. Miehet joutuivat odottamaan vihollista pyryssä ja pakkasessa 19. päivään saakka.
Venäläiset eivät ryhtyneet rintamahyökkäykseen, vaan kaartoivat oikealta iskien suomalaisten vasempaan siipeen. Armfelt pystyi kääntämään joukkojensa taistelujärjestyksen ja valmistautui vastaiskuun saaden syntymään lievää alkumenestystä. Kuitenkin vihollinen oli ylivoimainen. Jalkaväki ja nostomiehet jäivät saarroksiin, ja heidän tuhonsa oli lähes täydellinen. Metsiin pääsi pakenemaan miehiä jonkin verran, mutta kentälle jäi 2500 ja heidän joukossaan oli furiiri Israel Argillander.
Suomalaisjoukkojen ylipäällikkö kenraali Kaarle Armfelt piirsi itse kuvan Napuen taistelukentästä. Furiiri Israel Israelinpoika Argillander kaatui tässä taistelussa 19.2.1714.
Sofia Moras
Sofia Moras oli mitä ilmeisimmin furiiri Israel Argillanderin vaimo. Hänet mainitaan Saarijärven henkikirjassa 1711..12 yhdessä puolisonsa Israel Argillanderin kanssa [10]. Seuraavan kerran hän löytyy vuodesta 1727 vuoteen 1731Saarijärveltä leskenä tyttäriensä Anna Elisabetin ja Helena Sofian kanssa. Hän kuoli 5.1.1761 Pihtiputaalla 79-vuotiaana seurakunnan haudattujen luettelon mukaan vänrikin leskenä [11]. Argillander-nimisiä vänrikkejä ei ole noilta ajoilta tiedossa, joten kysymyksessä täytyy olla erehdys. Sofia Moras vietti ilmeisesti vanhuuden päivänsä poikansa korpraali Israel Argillanderin luona.
Moras-nimeen liittyy keskisuomalaisessa sukututkimuksessa mielenkiintoa ja mystisyyttä [12]. Luutnantti Jürgen eli Jöran Moras otaksutaan Sofia Morasin [6] ja Äänekosken Mämminiemen isännän, kuudennusmies Juho Kauton vaimon Anna Margareta Morasin isäksi. Heikki Vuorimies on käsitellyt laajasti Genos-lehdessä olleessa artikkelissaan Jöran Morasin taustaa ja elämänvaiheita. Ensimmäisen kerran hänet mainitaan 1663 Hämeen jalkaväkirykmentin kapteeni Herman Mellinin komppanian korpraalina nimellä Jöran Bertilsson, sitten vuoden 1670 palkkauslistassa Henkikomppanian lippumiehenä (förare). 1676 hänet ylennettiin vääpeliksi, pari vuotta myöhemmin vänrikiksi, jolloin hän ensimmäisen kerran esiintyy nimellä Moras. 1680 hänet siirrettiin Johan Brandtin komppaniaan ja ylennettiin luutnantiksi. 1694 perustettiin Rautalammin komppania, johon Brandtin päällystö Jöran Moras mukaan lukien siirrettiin. Hän haavoittui Narvan taistelussa vakavasti ja sai eron 11.11.1701. Virkatalona hänellä oli Saarijärven Tarvaala eli Tarvainen. Hän kuoli vuosien 1702…1704 tienoilla.
Vuorimies pitää todennäköisenä, että Jöran Moras ei ole yhdistettävissä Jöran Pereswetoff-Morathiin ja siten Ruotsin aatelistoon. Kapteeni Mellinin komppaniassa, johon hän Jöran Bertilsson –nimisenä tuli korpraaliksi, palveli miehiä Asikkalasta, Padasjoelta ja Heinolasta. Olettamusta, että Sofia, Anna Margareta ja kolmas sirar Judith ovat hänen tyttäriään, tukee yhteinen Keski-Suomessa muuten esiintymätön sukunimi ja se, että Jöran Moras eli viimeiset elinvuotensa todennäköisimmin juuri Saarijärvellä.
Kerrottakoon vielä hieman keskisuomalaista tarinaperinnettä. “Aatelisneidot”, sisarukset Anna Margareta ja Judith Moras olisivat paenneet rakkausasioidensa takia Keski-Suomeen. Judith oli rakastunut suomalaiseen, aatelittomaan mieheen ja odotti tälle lasta. Isä olisi halunnut naittaa hänet vironsaksalaiselle paronille. Hän pakeni yhdessä sisarensa kanssa Suomeen ja he asettuivat asumaan Keski-Suomeen. Kerran ollessaan vesillä he joutuivat myrskyn kouriin, mutta onnistuivat pelastautumaan erääseen saareen. He joutuivat olemaan siellä nälissään ja Judith menehtyi. Kauton isäntä pelasti Annan kolmantena päivänä ja otti hänet vaimokseen, Mämminiemen emännäksi. Saarta ruvettiin kutsumaan Tyttöinsaareksi.
Furiiri Israel Israelinpojan lapset
Israel Argillanderilla ja hänen vaimollaan Sofialla oli mitä ilmeisimmin neljä lasta, jotka saavuttivat aikuisiän: Erik Argillander, Anna Elisabet Argillander, Helena Sofia Argillander ja korpraali Israel Argillander.
Mustasaaren seurakunnan historiakirjojen mukaan Jacob Enqvist avioitui 19.10.1732 Helena Sofia Argilandran kanssa [13, 14]. Heille syntyi 14 lasta joukossa kahdet kaksoset. Lasten nimet alkupäästä olivat Anna Sofia, Jacob, Israel, Johannes, Petrus, Margareta. Helena Sofia Argillander kuoli 18.5.1762 52-vuotiaana. Vaimonsa kuoleman jälkeen Jacob Enqvist avioitui uudestaan ja sai lisää lapsia, niin että hänellä oli kaikkiaan 20 lasta. Jacob Enqvist oli syntynyt vuoden 1711 lopulla tai 1712 alussa, ja hänet mainitaan merimiehenä, mutta myös porvarina. Hän asui perheineen isältään “murmästare” Jacob Erikinpojalta perimässään talossa, joka oli järjestysnumeroltaan 120 ja sijaitsi Vaasan IV kaupunginosassa.
Helena Sofia Argillanderin lapsista eli aikuisikään kaksi poikaa ja kolme tytärtä. Peter-niminen poika, edellä Petrus löytyy Vaasan triviaalikoulun oppilasluettelosta, jonka mukaan hän kuoli kouluvuosinaan tapaturmaisesti pudotessaan alas kellotapulista alimmalle permannolle. Rippikirjan mukaan hän kuoli vuonna 1760.
Argillander-suku jatkui eteenpäin ainoastaan yhdestä tyttärestä Margareta Enqvistista, joka avioitui 17.7.1774 Sundomista kotoisin olleen Erik Johansson Lervikin kanssa. He saivat seitsemän lasta, joista Johannes ja Jacob jäivät jatkamaan Lervikien sukua. Tämä ruotsinkielinen suku levisi laajalle aina Ruotsia ja Amerikkaa myöten. Sukua on myös edelleen Vaasan Sundomissa.
Erik Israelinpoika Argillander vaikutti myös Vaasassa. Hän vannoi 10.2.1728 porvarivalan, joka on kirjattu Vaasan raastuvan oikeuden pöytäkirjaan. Maila Arkisalo löysi tämän Kansallisarkistossa säilytetyistä renovoiduista pöytäkirjoista. Vuonna 1737 syntyneellä Israel Enqvistilla oli kummina Ericus Argillander. Tämä todistanee, Helena ja Erik Argillander ovat sisaruksia. Erik Argillander lienee sisarussarjan vanhin ja hän kuoli vuonna 1755 vuoden vaimonsa kuoleman jälkeen.
Erik Israelinpoika Argillanderin vannoma porvarivala on kirjattu Vaasan raastuvan oikeuden vuoden 1728 pöytäkirjoihin. Maila Arkisalo löysi tämän tekstin Kansallisarkistossa säilytettävinä olevista renovoiduista pöytäkirjoista. Kuvassa olevat lisämerkinnät ja alleviivaukset ovat Mailan tekemiä.
Erik Argillander vihittiin Vaasassa 22.1.1726 Christina Andersintyttären kanssa [18]. He saivat viisi lasta: Israel (s.6.7.1726), Catharina (s. 8.9.1728), Johan (s. 24.7.1732), Andreas (s. 21.10.1738, k. 29.10.1738) ja Margareta (16.2.1740). Vaasan triviaalikoulun matrikkelissa mainitaan: “1739 Israel Argilander Wasensis, natus, Legit Svecana, datus Apol.” ja 1744 Johannes Argilander Wasensis, natus 1732, Legit Catechismum, datus Apol. – Hofslagare i Christina”. Apologistin luokka oli “laskumestarin” johtama, triviaalikoulun käytännöllinen rinnakkaisluokka.
Johan Erikinpoika Argillander on alussa Bergholmin sukukirjassa mainittu Vaasasta Kristiinankaupunkiin muuttanut hevosseppä. Hän avioitui Anna Matintyttären (s. 31.10.1735, k. 15.6.1807) kanssa. He saivat kaksi tytärtä, joten suku ei jatkunut Argillander-nimisenä. Johan Argillander kuoli 24.8.1808.
Chatarina Argillander avioitui Vaasassa 9.11.1755 Johan Starckin kanssa ja heille syntyi poika Johan Eric 27.2.1756. Margreta Erikintytär Argillander avioitui Kristiinankaupungissa 1766 merimies Hans Henrikinpoika Bergin (s. 1730) kanssa. He saivat muutamia lapsia.
Anna Elisabet Argillander mainitaan [6] ripillä käyneenä 26.3.1728 Saarijärven Rantalassa ja sitten 26.5.1729 Laukaan rippikirjassa nro 21 Mämmenniemellä Juho Kauton talossa räätäli Matti Flyktmanin (Matts Flychtman) vaimona. 1730 hän muutti miehensä kanssa Kuusveden Leinolan Mattilaan. Hän kuoli 82 vuoden iässä 16.11.1788.
Korpraali Israel Argillander
Israel Argillander mainitaan ensimmäisen kerran sotilasasiakirjoissa (Militaria II) 1727 [15], jonka vuoden joulukuussa hänet nimitettiin Hämeen jalkaväkirykmentin Rautalammin komppanian kolmanneksi rummunlyöjäksi. 14-vuotias rummunlyöjä sai pukineikseen sinisen takin, uudet keltaiset liivit ja housut sekä uuden hatun ja nahkakäsineet. Aseita hänelle ei annettu. Hän asui 1730-luvun alkupuolella Saarijärven Liimattalassa, missä myös eleli hänen äitinsä Sofia Moras. Vuoden 1734 katselmusrullassa hänet mainitaan toisena rummunlyöjänä, jolla oli ikää 20 vuotta ja palvelusvuosia seitsemän. Kesäkuun 3. päivänä 1736 hänet nimitettiin korpraaliksi Koivujärven ruotuun, ja vuodesta 1741 hänen ruotunsa oli nro 54 Pihtipudas. Näyttää kuitenkin siltä, että perhe asui alun alkaen Pihtiputaan Niskalan tilalla, joka oli 1/3 manttaalin suuruinen kruununtila ja jossa oli myös korpraalille kuuluva virka-asunto. Hän erosi korpraalin toimesta 11.9.1770 ja siirtyi ilmeisesti vanhuuden päiviä viettämään poikansa luo Luomalan taloon. Hän kuoli siellä 12.2.1779.
Kun Israel Argillander rekrytoitiin Ruotsin armeijaan, maassa vallitsi rauha. Suuren Pohjansodan myötä Ruotsin kuningas oli menettänyt itsevaltiaan aseman. Kuninkuus oli edustuksellista. Valtiopäivät ja säädyt siellä hallitsivat maata. Aikaa kutsuttiin valistuksen ajaksi.
Valtiopäiville muodostui kaksi puoluetta hatut ja myssyt, jotka riitelivät voimallisesti keskenään. Myssyt käyttivät Venäjä-korttia ja saivat itäiseltä naapurilta tukea. Hattujen ollessa vallassa ajauduttiin sotaan Venäjän kanssa, alkoi Hattujen sota. “Voi sanoa, että Ruotsi-Suomi aloittaessaan sodan kesällä 1741 meni syyhyttä saunaan. Voiton sijasta seurasikin musertava tappio [9].” Varustautuminen sotaan oli ollut heikkoa.
Ruotsin joukot lähtivät etenemään kohti Viipuria noin 13000 miehen vahvuisin voimin. Arvattavasti myös korpraali Israel Argillander oli mukana. Lappeenrannassa syntyi 23.8.1741 taistelu, joka päättyi katkeraan tappioon [26]. Lappeenrannassa Ruotsin joukot ryhmitettiin linnoituksen ulkopuolelle. Sieltä otetut kuusi tykkiä sijoitettiin keskelle ja niiden oikealle puolelle tuli mm. Hämeen rykmentti. Venäläisillä oli nelinkertainen ylivoima. Kun heidän ylipäällikkönsä de Lacy pääsi tähystyksen avulla selvyyteen suomalaisten pienestä määrästä, hän päätti hyökätä viipymättä.
Iltapäivällä alkoi kahden lineaaritaktiikan mukaan taistelevan armeijan välinen ottelu.Venäläisten oikea siipi sai käskyn hyökätä ja vallata suomalaisten tykistön asemat. Savon rykmentti ja Karjalan rakuunat aloittivat paon linnoituksen turviin. Sillä välin oli Hämeen rykmentti käynyt hyökkäykseen edeten hitaasti ja ampuen yhteislaukauksia. Vihollinen perääntyi ja suomalaiset valloittivat jopa sen tykistöasemia. Kun hämäläiset huomasivat vasemman sivustan mm. savolaisten pakenevan, hekin liittyivät mukaan samoin kuin ruotsinmaalaiset Taalainmaan ja Södermanlannin rykmentit. Ainoastaan tykistö ja Wästerbottenin rykmentti puolustautuivat urhoollisesti. Taistelu kesti kolmisen tuntia, ja varusväki luovutti lopuksi myös linnoituksen venäläisille. Tappiot kohosivat kummallakin puolella pariin tuhanteen mieheen.
Lappeenrannan tappion jälkeen Ruotsi-Suomen joukot vetäytyivät Helsinkiin ja leiriytyivät aluksi Malmin nummelle, mistä sitten siirtyivät Kampin nummelle. Venäläiset seurasivat ihmetellen perääntyvää armeijaa, joka tuntui olevan aivan hajoamistilassa. Karkureita erkani joukoista aina enemmän sitä mukaa kuin omaa maata luovutetiin viholliselle. Oli alkanut Pikkuviha.
Venäläiset aloittivat kesällä 1742 suurrynnistyksen, ja heidän laivastonsa purjehti länttä kohden. Ruotsin armeija antautui 24.8.1742 Helsingissä ilman taistelua. Luovutettuaan aseensa ruotusotilaat saivat siirtyä kotiseuduilleen. Rauha tehtiin Turussa elokuussa 1743 ja Suomesta lohkaistiin Kymijoen itäpuolinen osa Venäjälle.
Kun Hattujen sota oli päättynyt, Ruotsi alkoi kiinnittä huomiota rajaseutujen puolustukseen. Valtiopäivillä 1746…47 päätettiin Skoonen ja Suomen linnoittamisesta. Everstiluutnantti Augustin Ehrensvärd sai tehtäväkseen suunnitella ja toteuttaa Suomen linnoitustyöt. Rajalinnoitus tehtiin Degerbyhyn Loviisaan. Tukilinnaksi alettiin rakentaa Helsingin edustalla oleville karuille saarille “Svean linnaa” – Sveaborg – Viapori – Suomenlinna. Rakentajina käytettiin ruotusotilaita [9]. Ilmeisesti korpraali Israel Argillander miehineen oli myös mukana linnoitustöissä.
Israel Argillanderin ruotuväkiajaksi sattui myös Pommerin sota. Kuitenkaan Rautalammin komppaniasta ei komennettu miehiä tähän sotaan, ja niin Israelilla miehineen ei ollut osuutta ensimmäisten perunoiden tuomisessa Pihtiputaalle.
Hattujen sota 1741-43 alkoi Lappeenrannan taistelulla, joka päättyi Ruotsi-Suomen osalta katkeraan tappioon. Taisteluun osallistuivat varmaankin Hämeen rykmentin Rautalammin komppanian korpraalit Israel Argillander ja Yrjänä Arnberg.
Kreeta Vesanderin sukujuurista
Korpraali Israel Argillander avioitui kohta korpraalinimityksensä jälkeen Kreeta Vesanderin kanssa, nimi esiintyy muodossa Margareta Wesandra. Maila Arkisalo [11] ja Aarne Jänterä [16] ovat päätelleet, että Kreeta Vesanderin vanhemmat olisivat olleet studiosus (ylioppilas) Johannes Vesander ja Katariina (Catherine) Paulintytär Jempsonius (s. 1695). Katariinan isä oli Paulus Laurenti Jempsonius (1652-1712), joka toimi Laukaan emäseurakuntaan kuuluvien Jyväskylän ja Hirvensalmen kappalaisena sekä 1696-1712 Laukaan kirkkoherrana. Hänen äitinsä oli Margareta Rothovius (s. 1658), joka oli Pälkäneen kirkkoherra Arvidus Rothoviuksen ja Katarina Valsteniuksen tytär.
Edeltävässä sukupolvessa Laurentius Pauli Jempsonius (n. 1625…1674) oli Jämsän kappalainen ja kirkkoherra 1666-1674. Hän ilmeisesti otti ensimmäisenä käyttöön nimen Jempsonius. Hänen vaimonsa oli Elisabet Laurintytär Reuter (1625…1699). Tämän vanhemmat olivat Lauri Pietarinpoika Reuter, joka oli nimismies, vouti, rusthollari (1618…1635) Pälkäneen Äimälän Lassilassa ja Liisa Yrjöntytär [17].
Jämsän kirkkoherra Lauri Jempsoniuksen isä oli Paulus Matthiae Maukonen (1597…1649), joka oli Rautalammin kirkkoherra 1626…1649 ja sen lisäksi Maukolan talon isäntä. Hänkin lienee käyttänyt Jempsonius-nimeä. Oletettavasti hänen isänisänsä oli Johannes Petri, joka toimi Rautalammin ensimmäisenä kappalaisena 1560…1576 ja oli lisäksi Maukolan ensimmäinen isäntä. Talon hän oli lunastanut eräisänniltä.
Korpraali Israel Israelinpoika Argillanderin lapset
Korpraali Argillanderilla oli yhdeksän lasta. Kaikki saavuttivat aikuisiän, mikä noihin aikoihin ei ollut kovin tavallista. Ilmeisesti korpraali pystyi antamaan lapsilleen hyvän kodin ja riittävän elintason [22].
Vaasan triviaalikoulun oppilasluettelosta Sukututkimusseuran julkaisemasta teoksesta Liber Scholae Wasensis 1722-1830 löytyvät Israel ja Johannes Argillander. Heidät oli otettu oppilaiksi 1755. Israelin kohdalla on merkintä “Decani filius Witasarensis” ja Johannes ilmoitetaan hänen veljekseen. Nimitys dekaani on herättänyt ihmetystä. Tässä tapauksessa se lienee johdateltavissa aina muinaisesta Roomasta, jonka asevoimissa decanus oli kymmenen sotamiestä käsittävän yksikön päällikkö. Ruotukorpraalilla oli vastaava asema, hänen alaisuudessaan oli 24 ruotusotilasta. Pojat olivat korpraali Argillanderin poikia [21, 22].
Anna Sofia Israelintytär Argillander syntyi 15.6.1737 Pihtiputaan Niskalassa ja kuoli Kokkilassa 14.4.1764. Hän avioitui 1757 Juho Kokkisen (s. 1739) kanssa ja sai hänen kanssaan kaksi lasta. Johannes Kokkinen syntyi 6.2.1761 ja kuoli 24.6.1828. Israel Kokkinen syntyi 4.7.1763 ja kuoli 25.4.1846. Molemmat avioituivat ja saivat lapsia.
Kaisa (Catharina, Caisa) Israelintytär Argillander syntyi 16.3.1739 ja oli kaksi kertaa naimisissa: ensin ruotusotamies Yrjänä Arnbergin (1739-72) ja sitten Aatami Heinosen (s. 1745) kanssa.
Israel Israelinpoika Argillander syntyi 14.2.1741 ja hänet mainitaan Vaasan koulun oppilaana. Ehkä hän oli sama Israel Argillander, joka palveli kauppias Henrik Pelanderia Kokkolassa ja joka Kokkolan rippikirjan mukaan “karkasi” Tukholmaan 1762.
Liisa (Elisabeth) Israelintytär Argillander syntyi 17.7.1743 ja kuoli Laukaassa 6.4.1824. Hän avioitui 11.11.1770 leskimies Juho Heikinpoika Peuran (s. 3.11.1744, k. 12.2.1792) kanssa. Hän eli perheineen Laukaan Taipaleessa. Heille syntyi neljä lasta Anna Sofia (s. 15.9.1771, k. 6.8.1794), Heikki (s. 4.4.1773, k. 12.3.1781), Kreeta (s. 1.2.1775, k. 22.6.1853) ja Kristiina (16.3.1777, k. 9.2.1850).
Johannes Israelinpoika Argillander syntyi 8.7.1746 ja kuoli noin 1824. Hän oli toinen Vaasan koulua käyneistä pojista. Niinpä hän oli kirkonisäntä ja viinikellarin hoitaja 30 vuotta. Hän lunasti kruunulta Luomalan perintötilaksi ja oli talon ensimmäinen argillandersukuinen isäntä. Hänelle myönnettiin 5.11.1821 Talousseuran mitali.
Johannes Argillander ja hänen vaimonsa Valpuri saivat kuusi lasta, jotka kaikki saavuttivat aikuisiän: Israel (s. 11.3.1772), Anna Kreeta (s. 15.6.1774), Juho (s. 25.1.1777), Kaisa (s. 22.8.1780, k. 17.6.1809), Jaakko (s. 9.4.1783) ja Valpuri (s. 27.5.1787).
Eenokki Israelinpoika Argillander [23] syntyi 11.2.1749 ja muutti 13-vuotiaana Kokkolaan [24, 25]. Häntä ei kuitenkaan löydy Kokkolan kirkonkirjoista eikä henkikirjoistakaan. Sittemmin hän muutti Ouluun ja mainitaan suutarin kisällinä 1770, jonka jälkeen hän “katoaa”. Pitkällisten etsimisien jälkeen Maila Arkisalo löysi hänet Paltamosta, jonne oli 1775 muuttanut vuonna 1749 syntynyt Enok Argillander.
Elias Israelinpoika Argillander syntyi 23.3.1751 ja avioitui 18.3.1777 Anna Turpeisen (s. 18.7.1756) kanssa. He saivat neljä lasta: Israel (s. 1.11.1779), Elias (28.3.1783, k. noin 1837), Liisa (s. 31.12.1787) ja Anna Sofia (s. 3.4.1795).
Heta Israelintytär Argillander syntyi 31.5.1757 ja kuoli 16.1.1809 Laukaassa. Hän avioitui 25.3.1773 Heikki Heikinpoika Peuran (s. 7.1.1752, k. 11.11.1812) kanssa. He saivat viisi lasta, jotka syntyivät Laukaan Taipaleessa: Maria (s. 12.2.1774, k. 11.5.1846), Lauri (s. 2.3.1778, k. 21.11.1850), Heikki (s. 17.3.1782), Heta (s. 3.8.1784, k. 1.7.1830) ja Israel (s. 10.9.1788).
Jaakko Israelinpoika Argillander syntyi 4.6.1761 ja avioitui Anna Erkintytär Kanasen (s. 13.9.1767) kanssa. He saivat kymmenen lasta: Kaisa (s. 6.2.1788, k. 8.8.1791), Anna Kreeta (s. 21.9.1790, k. 12.8.1791), Anna Kreeta (s. 1792, eli vielä 1842 halvaantuneena), Israel (s. 12.7.1793, k. 7.7.1860, oli kuudennusmies), Liisa (s. 10.8.1795), Leena Sohvi (s. 25.12.1797, k. 24.10.1798), Jaakko (s. 15.11.1799, k. 10.7.1880, oli herastuomari, omisti Kautialan), Maija Stiina (s. 1802), Heta (s. 1804) ja Johannes (s. 1806, oli herastuomari).
Kaisa Argillanderin ja Yrjänä Arnbergin lapset
Korpraalintytär Kaisa Israelintytär Argillander ja korpraalinpoika Yrjänä Yrjänänpoika Arnberg solmivat avioliiton 11.12.1757. Yrjänä Arnberg pestatiin ruotusotamieheksi Hämeen jalkaväkirykmentin Rautalammin komppaniaan ruotuun nro 56, Säkkärämäki. Rekrytointirullan mukaan renki Yrjänä Arnberg oli hyväksi havaittu ja siten palvelukseen hyväksytty. Hänen lähimpänä esimiehenään oli appi korpraali Israel Argillander. Yrjänä kuoli vain 36-vuotiaana poltetautiin (brensj.) ja Kaisa avioitui toisen kerran Aatami Heinosen kanssa.
Ruotujakoinen sotaväki päätettiin perustaa Ruotsiin valtiopäivillä [27]. Siirtyminen ruotujakolaitokseen vahvistetiin maakuntien kanssa sopimuksilla. Kruunu kustansi varusteet ja vuosipalkan. Ruotu, jota ylläpiti 2 – 3 taloa, sitoutui antamaan sotamiehelle torpan pelto- ja niittytilkkuineen. Sopimuksessa määriteltiin, että “torpas pitää hänen kuninkaallisen majesteetins armollisimman asetuksen jälkeen oleman yksi pirtti, yksi vähä pihatto, vähä puoti, ja lato, puolen tynnörin jokavuotinen ylöskylvö ja kahden suvikuorman niittu, yhden vähän kaalimaan kans, jotka talonpojat yksimielisest tahtovat ylösrakentaa, kuin myös pellon ja niitun ylös ottaa” [9]. Torpan lisäksi ruotu sitoutui luovuttamaan sotamiehelleen työvaatteet sekä kustantamaan hänen kyytinsä harjoituksiin ja katselmuksiin sekä muonansa näiden aikana.
Yrjänä ja Kaisa saivat asuttavakseen Säkkärämäestä sotilastorpan. Jonkinlaisen kuvan torpasta antanee tämä piirros, joka esittää Jönköpingin rykmentin sotilastorppaa. Tuvan päädyssä on kirjoitettuna rykmentin ja komppanian nimi sekä ruodun numero. A. Kaappisänky. B. Seinäpenkki. C. Pöytä. D. Istuin. E. Liesi ja leivinuuni. F. Hakkuupölkky. G. Seinäpenkki. H. Kaappi. I. Tupa. J. Kamari. K. Eteinen.
Ruotujakolaitoksessa [28,29] armeijan päällystön tavoitteena oli saada joukkoihin mahdollisimman hyvää miehistöainesta. Talonpojat taas pyrkivät täyttämään velvollisuutensa mahdollisimman vähillä kuluilla ja tällöin he saattoivat törmätä päällystön tavoitteisiin. Käytännön tasolla ruotujakolaitos muistutti hyvin paljon torpparilaitosta. Molemmissa perheet kiinnitettiin taloihin antamalla niille viljelmiä, jonka vastikkeeksi odotettiin tiettyjä työsuorituksia.
Ruotujakolaitoksen avulla kruunu sai hoidetuksi suurimman menoeränsä, sotalaitoksen puhtaasti luontaistaloudellisin keinoin. Niin hyvä järjestelmä oli, että se lakkautettiin Ruotsissa vasta vuonna 1901.
Yrjänä Arnberg ja Kaisa Argillander saivat neljä lasta: Yrjänä (1758-74), Kreeta (1762-), Israel (1765-) ja Juho (1769-1834). Kreeta avioitui talollisenpoika Martti Martinpoika Pasasen kanssa, eli perheineen Harmaalan kylässä ja sai 8 lasta. Israelista tuli torppari Heiluniemeen, missä hän eli vaimonsa Sohvi Heikintytär Niskasen ja kolmen lapsensa kanssa. Juho mainittiin itsellisenä, kun hän muutti 19.4.1795 Kokkolaan, mistä hän palasi 1.12.1795 Viitasaaren Siilinsaloon. Sitten hän meni rengiksi Keitelepohjaan Räihän taloon.
Arnberg-suvussa nykypäiviin kulkenut perimätieto [30] kertoo, että ensimmäinen Arnberg meni rengiksi Räihän taloon, otti vaimokseen talon tyttären ja tuli myöhemin Räihän isännäksi. Näin todella tapahtui. Juho Yrjänänpoika Arnberg (1769 – 1834) nai Räihän tyttären Kaisa Juhontytär Niskasen 21.5.1796. Talo sijaitsee Keitelepohjan Lökönkylässä. Sen rekisterinumero oli 2, kun numero 1 oli Lökkö, myöhemmin Kaislaharju. Juho Arnbergin yhteiskunnallista kehitystä kuvaavat hyvin kirkonkirjamerkinnät: dr, bm, b ja gb eli renki, talollisen vävy (toiseen avioliittoon vihittäessä), talollinen ja vanha isäntä.
Juho Arnberg sai vaimonsa Kaisan kanssa viisi lasta. Tämä kuoli mätäkuumeeseen (rötfeber) 30.4.1808. Vielä saman vuoden joulukuussa Juho Arnberg solmi toisen avioliiton torpparintytär Priita Kaisa Matintytär Kauppisen kanssa. He saivat kymmenen lasta. Näistä mainittakoon Sohvi Arnberg (1811 – 85), jonka puoliso oli talollinen Juho Antinpoika Back eli Paananen (1816 – 84). Heistä polveutuu laaja Backien sukuhaara. Juho Arnbergin viidestätoista lapsesta avioitui kahdeksan ja he kaikki saivat lapsia.
Kun Räihän isäntä Juho Niskanen kuoli keväällä 1808, syntyi perinnöstä riitä hänen poikansa Juhon ja vävynsä Juho Arnbergin kesken. Asiaa käsiteltiin Viitasaaren käräjillä 1809 …10 neljä kertaa sillä seurauksella, että vanhaisäntä Juho Niskasen osuus Räihän taloa jaettiin kahteen osaan. Juho Yrjänänpoika Arnberg sai 1/12 manttaalin suuruisen osuuden, jota kutsuttiin myös Niskalaksi.
Seuraavaksi Räihän isännäksi tuli hänen poikansa Juho Juhonpoika Arnberg (1797 – 1851) jo isänsä eläessä. Hänen veljensä Heikki (1801-1871) sai perintöosana Tuliniemen torpan. Lokakuun 1. päivänä 1832 tehtiin torpankontrahti, jossa vanhaisäntä Juho Yrjänänpoika Arnberg ja hänen poikansa isäntä Juho Juhonpoika luovuttivat Heikille ja tämän jälkeläisille Tuliniemen torpan, joka sitten oli Räihän perintötalon alaisuudessa. Heikki toi tämän maan virkakielellä eli ruotsiksi laaditun sopimuksen Viitasaaren käräjille 1834. Asiapaperi osoittautui arvokkaaksi, kun Räihän talo oli ajautunut uusille omistajille, jotka vaativat vuoden 1900 tienoilla torpan palauttamista talon yhteyteen. Asiasta riideltiin aina korkeimpaan oikeusasteeseen saakka sillä seurauksella, että silloinen torppari Israel Arnberg sai loppujen lopuksi hakea torpan itsenäiseksi tilaksi.
Räihän Arnbergien sukuhaara sammui tultaessa 1900-luvulle, kun taas Tuliniemen Arnbergit lisääntyivät voimallisesti [33].
Johannes Israelinpoika Argillanderin lapset, Luomalan Argillanderit
Johannes Israelinpoika Argillander syntyi 8.7.1746 ja kuoli noin 1824. Hän oli toinen Vaasan koulua käyneistä pojista. Niinpä hän oli kirkonisäntä ja viinikellarin hoitaja 30 vuotta. Hän lunasti kruunulta Luomalan perintötilaksi ja oli talon ensimmäinen argillandersukuinen isäntä. Hänelle myönnettiin 5.11.1821 Talousseuran mitali.
Johannes Argillander ja hänen vaimonsa Valpuri saivat kuusi lasta, jotka kaikki saavuttivat aikuisiän: Israel (s. 11.3.1772), Anna Kreeta (s. 15.6.1774), Juho (Johan s. 25.1.1777), Kaisa (s. 22.8.1780, k. 17.6.1809), Jaakko (s. 9.4.1783) ja Valpuri (s. 27.5.1787).
Eenokki Israelinpoika Argillanderin lapset
Eenokki Israelinpoika Argillander [23] syntyi 11.2.1749 ja muutti 13-vuotiaana Kokkolaan [24, 25]. Häntä ei kuitenkaan löydy Kokkolan kirkonkirjoista eikä henkikirjoistakaan. Sittemmin hän muutti Ouluun ja mainitaan suutarin kisällinä 1770, jonka jälkeen hän “katoaa”. Pitkällisten etsimisien jälkeen Maila Arkisalo löysi hänet Paltamosta, jonne oli 1775 muuttanut vuonna 1749 syntynyt Enok Argillander. Hänet vihittiin avioliittoon 18.5.1775 Kaisa Juhontytär (Carin Johansdr) Kaikkosen kanssa. Kaisan isä oli kirkonvartija Juho Kaikkonen ja äiti Kristiina Tilwitz. Eenokki Argillander kuoli Oulussa 1821.
Eenokki ja Kaisa saivat seitsemän lasta, jotka kaikki syntyivät Paltamossa: Kreeta (s. 1.1.1777), Israel (s. 27.4.1779, k. 13.9.1848 Oulussa), Juho (s. 18.4.1782). Kaisa (s. 23.2.1785), Jaakko (s. 11.5.1788), Maria Kristiina (s. 15.6.1792, k. 27.2.1809) ja Fredrik (s. 30.6.1797). Kaikki muuttivat aikuistuneina Ouluun. Kävipä Kreeta Tukholmassakin.
Seuraavista sukupolvistakin on tietoa. Kreeta Eenokintytär Argillander oli Oulusssa ilmeisesti piikana suutarimestari C.M Bjerstedillä. Hän sai 1779 au-lapsen Petrus, jonka kummina oli Isac Argillander ja joka kuoli 1802. Sittemmin hän avioitui Abr. Haatajan kanssa ja heille syntyi 27.11.1808 Kaisa Kreeta.
Israel Eenokinpoika Argillander oli suutarimestari Petter Arnqvistilla oppipoikana ja kisällinä saavuttaen suutarimestarin arvon. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Susanna Sijksfeldt (s. 2.3.1778, k. 27.7.1815) ja toinen vaimo Kaisa Kopström (s. 1.3.1785, k. 23.11.1869). Israel ja Susanna saivat kuusi lasta: Fredrika Kustaava (s. 24.3.1803), Kreeta Kristiina (18.11.1804, k. 20.5.1869), Israel (s. 143.1807, k. 16.10.1808), Maria Charlotta (22.12.1810, k 13.4.1811), Kustaa (s. 4.7.1814, k. 18.7.1832, merimies, hukkui), Ulrika (s. 4.7.1814, k. 3.9.1814)
Myös Juho Eenokinpoika Argillander oli suutarinopissa C.M. Bjerstedtillä. Hän avioitui 31.10.1806 kirvesmiehentytär Priita Stiina Raution (s. 1785 Oulussa, k. 11.1.1859 Tukholmassa) kanssa. Maila Arkisalo arvelee, että hän lienee ollut Bergholmin sukukirjassaan mainitsema se leskivaimo Brita Kristina Argillander, joka Oulun henkikirjojen mukaan omisti kaupunkitalon. Juho ja Priita muuttivat 1811 Tukholmaan.
Jaakko Eenokinpoika Argillanderista tuli merimies. Hän avioitui 20.12.1829 Priita Kaisa Valtarin kanssa.
Kaisa Eenokintytär Argillander avioitui 5.1.1828 kupariseppä Pauli Nyströmin kanssa. Avioliiton puhemiehenä oli suutari Israel Argillander.
Fredrik Eenokinpoika Argillander oli merimies ja kuoli merellä 15.7.1841. Hän avioitui 21.10.1821 Liisa Kanniaisen (s. 1793, k. 30.11.1837) kanssa. He saivat kuusi lasta: Juho (s. 1823, k. 7.1.1825), Fredrik ja Fredrika (s. 1.12.1828, k. 5.12.1828), Kreeta Stina (k. 15.4.1833 14 pv iässä), Susanna (s. 24.10.1834) ja Anna Maria (k. 12.7.1835). Susanna Fredrikintytär Argillander vihittiin Pietarissa 15.8.1865 hämeenlinnalaisen kultasepänkisällin Frans Collínin kanssa. Lieneekö tästä tullut kuulun Fabergén kultaseppiä?
Lähteet
1.Axel Bergholm: Sukukirja. Suomen aatelittomia sukuja. Näköispainos 1984.
2. Reino Kallio: Vanhan Saarijärven historia. Jyväskylä 1972.
3. Harry W. Walli: Montan-suvuista. Genos 1958.
4. Jaakko Hirvosen kirje Eino Argillanderille.
5. Maila Arkisalo: Furiiri Israel Israelinpoika Argillander. Sukuside 8.
6. Kari Kukkanen: Keski-Suomen Argillandereista. Genos 1/1995.
7. Peter Englund: Pultava. Juva 1989.
8. Eirik Hornborg: Karoliini Armfelt. Porvoo 1955.
9. Einar W. Juva, Mikko Juva: Suomen kansan historia III. Otava.
10. Maila Arkisalo, Korpraalin äiti löytyi. Sukuside 7.
11. Maila Arkisalo: Esiäitien epäselvät juuret. Sukuside 10.
12. Heikki Vuorimies: Kuka oli luutnantti Jöran Moras. Genos.
13. Maila Arkisalo: Vaasan Argillanderit. Sukuside 7.
14. Maila Arkisalo: Vaasan Argillanderit II. Sukuside 12.
15. Maila Arkisalo: Korpraali Argillander ja kolme polvea jälkeläisiä. Sukuside 10.
16. Aarne Jänterä: Maukonen – Jempsonius –suvun esipolvikaavio
17. http://www.genealogia.fi/plark/suku/2000_11/msg00294.html.
18. Maila Arkisalo: Vaasan Argillanderit III. Sukuside 13.
19. Kyösti Salojärvi: Argillandereista. Sukuside 6.
20. Maila Arkisalo: Sekalaisia poimintoja sukututkimuksesta. Sukuside 8.
21. P. J. Voipio: Pojat olivat korpraali Argillanderin poikia. Genos 1/1983.
22. Maila Arkisalo: Korpraali Argillander ja kolme polvea jälkeläisiä. Sukuside 10.
23. Maila Arkisalo: Korpraali Argillanderin jälkeläisiä III:ssa polvessa. Sukuside 11.
24 Maila Arkisalo: Korpraalinpoika Enok ja hänen jälkeläisensä Pohjanmaalla. Sukuside 12.
25. Maila Arkisalo: Korpraalinpoika Enokin tarina selvisi. Sukuside 13.
26. Martti Santavuori: Suomen sotahistoria I. Otava, Helsinki.
27.Hans Högman: Den indelte soldaten. http://www.algonet.se/~hogman/slsoldat.htm
28.Jari Niemelä: Tuntematon ruotusotilas. Helsinki 1990.
29.Alf Åberg, Göte Göransson: Karoliner. 1976.
30.Toivo Arnberg: Tuljniemestä Veitsiluotoon, Jukka Arokankaan muistelmia. Sukuside 22.
33.Toivo Arnberg: Keitelepohjan Arnbergit. Sukuseura Keski-Suomen Argillanderit. 2000.