Aini Olivia Argillander ja Kumpuniemen elämästä kertova kotiaine

Aini syntyi Wilhelm ja Alma (o.s. Kumpulainen) Argillanderin perheeseen toiseksi lapseksi 15.8.1903. Perhe asui tuolloin Elämäjärvellä Kumpuniemessä tuvassaan, joka oli järven suuntaisesti. Samassa pihapiirissä oli myös Ainin sedän eli Wilhelmin veljen Matin tupa. Veljesten yhteiskäytössä olleessa navetassa Wilhelmin perheellä oli 1920-luvulla 11 lypsävää lehmää, mullikka, lampaita, sikoja, kanoja ja neljä hevosta. Kumpuniemen tila oli tuolloin varsin hyvin toimeentuleva, sillä aiemmat sukupolvet olivat tehneet valtavasti työtä ja raivanneet suuret alat peltoa tullakseen omavaraisiksi. Nälkävuosina 1867-1868 Kumpuniemen talossa oli ruokittu oman väen lisäksi lukuisia nälkää näkeviä.

Opinnot Keski-Suomen opistossa

Syksyllä 1922 19-vuotias Aini lähti opiskelemaan Keski-Suomen kansanopistoon vuoden mittaiseen koulutukseen. Opisto sijaitsi jo tuolloin Suolahdessa, jonne se oli siirtynyt Äänekoskelta vuonna 1912. Samaisen, tuolloin Äänekoskella sijainneen opiston oli käynyt myös hänen Wilhelm-isänsä vuonna 1896. Ainin opiskelujen aikainen Keski-Suomen opiston johtaja Otto W. Sirkka kirjoitutti opiskelijoilla kotiseutuaiheisia aineita, joissa heidän tuli kuvata synnyinseutuaan, kotitupaansa ja perhettään. Kyseinen kotiseutuaineiden kokoelma on Keski-Suomen museon arkistoissa talletettuna. Ainikin kirjoitti tällaisen aineen vuoden 1923 huhtikuulla. Tässä aine kokonaisuudessaan:

PIHTIPUDAS
ELÄMÄJÄRVI
KUMPUNIEMI

PITKÄ AINE

Aini Argillander
Pihtipudas
1922-1923

ELÄMÄJÄRVEN RANNALTA

Kotini sijaitsee Pihtiputaan pitäjässä Elämäjärven kylässä Kumpuniemen talossa. Se on aivan järven rannalla noin puoli kilometriä maantieltä. Myöskin on hyvin sydänmaankylää, siellä ei ole rautateitä eikä laivoja, hevonen on paras rautatiejuna jolla enin kuletaan ja vene jolla järvillä kuletaan. Noin viisikymmentä vuotta takaperin ei ollut edes maantietäkää, jos halusi mennä vaikkapa kirkolle piti kulkea jos minkälaisia polkuja. Kyllä se kotiseutuni on sentään kaunista, kun on järviä, jokia ja kauniita Suomen puita jotka ympäröivät joka suunnalta. Siellä olis enemmänkin järviä, mutta ovat kuivanneet noin kolmekymmentä vuotta sitten yhden järven nimeltään Kortteisenjärven niityksi se on joka kevät lainehtinut järvenä, ja olis hauska jos lainehtis aina järvenä sillä siitä sais hyvästi kaloja. Esi-isien aikana jolloin oli Kortteesjärvi ja Elämäjärvi yhteydessä toistensa kanssa olivat ne paljon kalarikkaampia kuin nyt. Elämäjärvikin on saannut nimensä siitä kun esi-isämme ovat eläneet sen rannalla kalastuksella hyvin kertoo taru. Myöskin kertoo taru että Pihtipudas on saanut nimensä siitä että mies on noussut puuhun ja putonnut sieltä pihtiin ja sanonut että putos pihtiin. Pihtipudas nimeä on mainittu ensi kerra 1710 vuonna.

Rakennukset

Rakennukset on kaikki rakennettu Argillanderiin aikana. Waikka ovat jo vanhoja. Tämän nykyisen polven aikaan on rakennettu kaikki asuttavat huoneet, ei nämät ole rakennuttaana vaan näiten isä silloin kuin nämä pojat oli nuoria. Meillä on yhdessä kartanossa kaksi perhettä ja kaksi rakennusta, sillä veljekset asuvat yhdessä kartanossa, mutta eri rakennuksissa. Meidän kartanossa on 2ksi asuinrakennusta, tallirakennus, navettarakennukset, riihirakennukset, jyväaitta, liha-aitta, vaateaittoja 2:ksi, setän aittarakennus, latoja useampia, sauna, paja, verkkomökki ja nuottikota ym.

Meidän kylällä oli noin 80 vuotta takaperin parikymmentä perhettä joilla oli oma kotinsa, nyt on jo ainakin sata perhettä joilla on oma kotinsa. Uusia kotia rakennetaan joka vuosi lisää toisinaan useampia toisinaan yksi, että kyllä kaite siellä on noin sadan vuoden päästä aivan kaupunki vaikka nyt on melkein liika kaukana kaupungista.
Kun isäni oli vielä lapsi oli meillä silloin takkatupa jossa olivat asuneet, se oli kyllä uloslämpiävä vaan siinä takka valkean edessä he puhdeet viettivät ja siinä he keittonsa keittivät. Minäkin muistan vielä miten hauskan näkönen se oli kun siinä poltettiin puita, sekä joskus keitettiin kahvia siinä huvin vuoksi. Se tupa oli niin kauhean suuri penkit oli ympäri tupaa ainakin 1/2 m laajuiset, lattia oli kanssa tehty saman laajuisista lankuista, uuni oli myöskin melko suuri sieltä takan puoleisesta nurkasta meni portaat uunin päälle ja se päällys oli tehty kivestä hyvin tasainen ja suuri että sinne olisi sopinut vaikka kuinka paljon ihmisiä yhdellä kertaa, sekä siinä uunissa oli jos minkälaisi lokeroita että he kaite olivat niissä pitäneet tarpeitaan. Siinä tuvassa oli viisi lasia ei ne olleet hyvin isoja, ja se lasi oli niin kummallisen väristä että joku ruutu oli ainoastaan aivan kirkasta, jota vastoin toiset olivat niin monen värisiä että ei tahtonut nähdä ulos ollenkaan. Perässä lattiasta oli monta palkkia irti jotka sai nostaa pois silloin kun tarvitsi, mutta sitä minä en tiedä mitä varten ne olivat irtonaisia, (kyllä kaite vanhemmat ovat sanoneet vaan minä en muista), ei se hyvin korkea se lattianalus ollut vaan kyllä me sovimme siellä hyvin kulkemaan silloin kun kävimme.

Seinät olivat hyvin mustat ehken ne olivat savusta mustuneet kun he käyttivät päre valkeaa ja kyllä kaikite siitä takastakin lienee tullut savua, samoin oli katto. Ovi oli hyvin paksu ja raskas. Penkit eivät olleet maalattuja vaan kyllä ne olivat valkoisia samoin oli lattia valkea, sekä lasin puut.

Sitten on rakennettu kaksi tupaa, toisessa jossa nyt asuu setä ovat asuneet sitten kun muuttivat tästä takkatuvasta pois niin kauvan kun heidän isänsä eli taikka vuoteen 1918sta. Siten muurattiin siihen meidän tupaan uuni se oli kehikkona ollut jos kuinka kauvan. Se setän tupa on melko suuri, penkit on siinäkin kolmella sivulla nimittäin peräseinällä ja kahdella sivu seinällä, ne ovat kyllä jo maalatut, eivätkä ole niin laajat kuin olivat siinä vanhassa tuvassa. Uuni on hyvin iso pääsee samalla tavalla uunin päälle kuin vanhassakin tuvassa mutta ei ole uunin päällys niin iso kuin vanhassa tuvassa, eikä tarvisse takka valkealla keittää keittojaan vaan saa hellaan laittaa tulet ja panna tulelle padansa ja pannunsa ja siinä keittää.

Meidän tupa on paljon pienempi kuin nämä edelliset, on melkein samanlainen sisustus kuin edellissa, mutta on jo kamiinihella jos saa jo paljon paremmin kystä kuin siinäkin setän tuvan hellassa. Eteiset ovat kummassakin hyvin suuret, että tulisi yksi huone niistä jos laittaisi. Setän ja meidän asuinrakennusten väliä ei ole jos 3 m. On vielä 2 vanhaa vaateaittaa ja niiden nimet olivat Riikan ja Liisan aitta. Liisan aitta on isän isän isän vaimon aitta ja Riikan isän isän vaimon aitta.

Meidän talon on ostanut Matti Argillander Hassilasta. Kun tulivat asumaan maata on 620 ha kaikkiaan eli 310 ha kummallakin isännällä. Ensimmäiset talot ovat Hassila Kinnula, Pesola ja Kumpuniemi on neljäs talo sillä kylällä.

Kumpuniemessä eli meillä on ennenkuin Argillanderit tulivat asunut Variksia. Argillanterit tulivat Kumpuniemeen Luomalasta (Pihtiputaalta). Pihtiputaalle oli pitänyt Argillanteriin tulla Maaningalta kahdeksannella – vuosisadalla 1700.

Argillanderiin sukunimi olisi pitänyt muuttaa sodassa he ovat olleet Pasasia vaan sodassa päälliköinä ollessaan ovat saaneet Argillander sukunimen jostakin syystä, sitä ei muista nämät ihmiset mistä syystä ovat saaneet sen.

Argillanderit tulivat Luomalasta Kumpuniemeen 1834 vuoden aikana. Sen miehen joka tuli sieltä oli Matti. Hänen vaimonsa nimi oli Liisa Logrén, hän oli kotoisin Saarijärveltä. Heillä oli yksi poika kun he tulivat sen nimi oli Adolf. Sitten heille syntyi vielä lisää 9 lasta. Näistä kuoli 6 lasta ennen kuin kuin kerkesivät mennä naimisiinkaan 4 eli niin vanhaksi että kerkesivät mennä naimisiin mutta yksi kuoli heti naimisiin mentyä. 2 tyttöä ja 1 poika elivät niin vanhaksi että heille ehti syntyä lapsia jokaiselle, 2 tyttöä elää vieläkin.

Matti oli kova työmies, hän teki työtä aamusta iltaan aina yhtä kovasti. Hän nousi ylös jo 3-4 aikaan kesällä meni ja teki itsekseen työtä pari tuntia sitten meni ja ajoi ylös työväkensä ja sitten he tekivät kovasti työtä aamusta myöhään iltaan ja niin raivasivat paljon peltoa itselleen ja elivät hyvin. Silloin kun he tulivat siihen ei siinä ollut peltoa minkään vertaa, että täytyi ostaa viljaa että pääsivät syömään. Silloin kun oli (vuonna 1868) nälkä vuodet niin he jo elättivät paljon ihmisiä jotka olisivat kuolleet nälkään. Samoin oli Liisa, hän itse valmisti vaatteensa päällensä. He kasvattivat pellavia ja hamppua kovasti joista tekivät vaatteensa, (kaikki alusvaatteet) käsin ompelivat liina- ja pellava rihmalla. Päällys vaatteet heillä on myös ollut hyvin kirkas värisiä. Minun
mummo puhuu aina miten kauniita ne olivat, ja he itse ovat ne kutoneet sillä he eivät ole saaneet kaupasta ostetuksi niin kuin me saamme kaikkia mitä vain tarvitsemme.
Sitten heidän lapsensa, joita on minunkin aikaan elänyt 2 tyttöä (nimet on Manda ja Olivia) ja 1 poika (Adolf). Hekin olivat ahkeria, tytötkin olivat suota kuokkimassa, kaskenpoltossa ja ojan kaivussa aina miesten kanssa.

Adolf meni naimisiin jo 18 vuoden vanhana, hän otti vaimon Pihtiputaan Hassilasta jonka nimi oli Riikka Kananen Hassilan silloisia tyttäriä.

Manda meni yhden Lauri Kanasen kanssa naimisiin joka oli kotoisin saman pitäjän Sydänmaankylän Virkamäistä. He asuivat siellä ja sitten Lauri möi talon ja he muuttivat sitten Elämäjärvelle Lehtoranta nimiseen mökkiin jossa vielä nytkin asuvat. Lauri on kuollut, mutta Manda vielä elää. Heillä oli lapsia paljon ja heistä on kaksi siinä, toinen on naimisissa mutta toinen on vanha poika.

Olivia meni Asarias Kumpulaisen kanssa naimisiin joka oli kotosi Elämäjärven Kinnulasta. He asuivat siinä talossa ja heille syntyi viisi lasta. Sitten he möivät talon kun lapset olivat kasvaneet aikuisiksi. Asarias läksi Amerikkaan ja oli siellä muutaman vuoden ja sitten laittoi matka rahan pojilleen. 3 tyttöä oli vielä 2 heistä oli palveluksessa ja 1 naimisissa.

Adolfilla oli 8 lasta joista 4 kuoli jo nuorena, toiset 4 eli vanhemmaksi , joista on 3 vielä elossa 1 tyttö ja kaksi poikaa. Pojat asuvat kumpikin kodissaan.

Matti kuoli 92 vuoden vanhana sitten tuli isännäksi hänen poikansa Adolf. Hän eli isäntänä vuoteen 1914 jolloin kuoli 82 vuoten vanhana.

Adolfin lapset olivat jo kaikki naimisissa. Wanhin pojista Matti otti vaimon Muurasjärven Partalasta. Wanhin tyttö Liisa meni naimisiin Matti Närhin kanssa. Nuorempi tyttö Olivia meni naimisiin Juho Hirvosen kanssa, joka oli kotoisin Viitasaarelta. Nuorin lapsista Wille joka on minun isäni meni naimisiin hänen isänsä siskon ja Asarias Kumpulaisen tytön kanssa jonka nimi oli Alma he olivat naimisissa 20 vuotta. Äitini kuoli v.1918 ja meitä lapsia jäi silloin eloon 2 tyttöä ja 3 poikaa. Nyt ei ole enää elossa kuin 3 veljeä ja minä. Meitäkin on ollut 8 kaikkiaan mutta on tuoni korjannut 4 pois sinne johon mekin menemme kun tulee aikamme. Isäni otti toisen vaimon jonka nimi on Olivia Paananen. Nyt heillä on yksi tyttö. Nyt hän on meidän äitipuolenamme.

Minun äitini on syntynyt v.1878 maaliskuun 10 päivä Isäni v. 1873 syyskuun 4 päivä. Wanhin siskoni Kerttu 1901 syysk. 14 päivä, sitten minä 1903 elokuun 15 päivä, sitten siskoni Wieno 1906 helmikuun 7 päivä, sitten veljeni Toivo 1908 toukok. 18 päivä, sitten veljeni Wiljo 1910 kesäkuun 28 päivä sitten veljeni Matti 1914 maaliskuun 28 päivä, sitten siskoni Wieno 1916 syyskuun 30 päivä ja sitten veljeni Jaakko 1918 elokuun 24 päivä. Wanhempi siskoni Wieno kuoli 1916 maaliskuun 4 päivä sitten kuoli nuorempi siskoni Wieno 1918 lokakuun 14 päivä, sitten veljeni Matti 1918 lokakuun 26 päivä, sitten äitini 1918 lokakuun 30 päivä sitten wanhin siskoni Kerttu 1922 heinäk. 5 päivä. Äiti, Matti ja nuorempi Wieno kuoli espanja tautiin. Wanhempi Wieno kuoli aivotulehtukseen sitten Kerttu kuoli lapsen synnyttyä vilustuksesta saamaansa tautiin.

Kirkkomatka

Noin viisikymmentä vuotta sitten kävivät paljon enempi kirkossa kuin nyt vaikka oli paljon pahemmat kulkuneuvot kuin nyt. He valmistivat kaikki eväänsä ja vaatteensa kuntoon sitten lauantaina varhain läksivät kulkemaan. Ensin he kulkivat jalkasin noin 9 km sitten kulkivat 3 laivalla Saani nimisen järven poikki jos oli 13 soutaa. He menivät isoissa parvissa sinne. Sitten siellä perillä he olivat yhden yön. Lauvantai iltana olivat kirkossa sekä sunnuntai päivänä. Heillä oli lauantai iltana hyvin pitkä hihanen paita ja hame. Sunnuntaina oli sitten juhla vaatteet hame, takki ja huivi hartioilla ja he kuuntelivat hyvin tarkkaan kaikki saarnan. Sunnuntaina kirkosta päästyään läksivät kotiin.

VUONNA 1923 HUHTIKUULLA
TÄMÄN KIRJOITTI AINI OLIVIA ARGILLANDER PIHTIPUDAS ELÄMÄJÄRVI

Viimeiset vuodet

Aini valmistui kansanopistosta vuoden 1923 keväällä. Tämän jälkeen hän toimi kiertokoulun opettajana. Aini menehtyi sairauden murtamana 32 vuoden iässä. Vaikka Aini ei saanut elää iäkkääksi saakka, jätti hän meille jälkipolville merkittävän perinnön tämän kotiseutuaineen muodossa.

Kirjoittanut Soile Argillander